Mitä yhteistä on rap-musiikilla ja akateemisella kirjallisuudentutkimuksella? Yllättävän paljon, kun ääneen pääsee Anna Pakarinen.
Hän on juuri julkaissut väitöskirjan, jossa analysoidaan Cheekin koko tuotannon sanoituksia kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta.
Kyseessä on ensimmäinen suomenkielinen väitöstutkimus, joka keskittyy yhden rap-artistin koko tuotantoon. Pakarisen mukaan Cheekin sanoituksissa korostuu erityisesti yksi teema: resilienssi – kyky kohdata vastoinkäymisiä ja selviytyä niistä.
”Se on kykyä kohdata vastoinkäymisiä rakentavasti kärsimyksestä huolimatta. Tämä kytkeytyy yksilön toimijuuteen ja tarkoituksen tunteeseen”, Pakarinen kuvaa.
Tutkimuksessa nousi esiin myös se, miten Cheekin sanoitukset käsittelevät mielenterveyttä tavalla, joka rikkoo tabuja. Artistin sanoituksissa käsitellään rehellisesti henkilökohtaisia kokemuksia – mukaan lukien kaksisuuntainen mielialahäiriö – ilman että ne typistyvät diagnooseiksi.
”Cheekin sanoitukset käsittelevät artistin henkilökohtaisia kokemuksia rehellisellä ja moniulotteisella tavalla, joka on vastapaino aikamme diagnoosikeskeiselle keskustelulle”, Pakarinen sanoo.
Pakariselle väitöskirja ei ollut pelkkä akateeminen projekti, vaan matka suomenkielisen rapin ja runouden risteykseen. Vaikka hän ei ollut alun perin Cheekin fani, tutkimuksen myötä artistin kappaleet – kuten *Keinu* ja *Jos mä oisin sä* – saivat aivan uuden merkityksen.
Pakarisella on myös viesti: meidän tulisi ymmärtää, että rap ei ole vain rytmiä ja räppäämistä – se on runoutta. Ja kuten hyvä runous, se voi avata uusia tapoja käsitellä vaikeita asioita – kuten mielenterveyttä, menetyksiä ja toivoa.
Cheekin viimeinen keikka nähtiin Lahden mäkimontussa vuonna 2018, mutta hänen sanoituksensa elävät ja vaikuttavat edelleen – nyt myös akateemisen tutkimuksen valokeilassa.
