Suomessa on noin 320 000 työtöntä ja vain 25 000 avointa työpaikkaa. Tämä ei ole mielipide, vaan karua faktaa.
Tilastokeskuksen mukaan kuluttajien luottamusindikaattori omaan talouteen oli joulukuussa -7,3.
– Kuluttajien luottamusindikaattori on keskiarvo osatekijöidensä saldoluvuista: oma talous nyt, oma talous vuoden kuluttua, Suomen talous vuoden kuluttua sekä omat aikomukset ostaa kestotavaroita seuraavan vuoden aikana.
Siitä huolimatta hallitus kiristää kevään aikana työttömien sosiaaliturvaa tavalla, jota Työttömien keskusjärjestö on perustellusti arvostellut. Tämä koskee myös Suomalaisia yrittäjiä, jotka on joutuneet asettamaan yhtiönsä konkursiin ja ovat edelleen työttömänä. Yksi virhe työnhaussa johtaa suoraan seitsemän päivän karenssiin, ja toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa jopa 40 prosenttia – ilman mahdollisuutta korjata tai perustella.
Hallituksen mukaan muutoksilla pyritään patistamaan työttömät nykyistä nopeammin töihin.
Tämä perustelu ontuu pahasti ja on niin kaukana todellisen suomalaisen elämästä kuin vain voi olla.
320 000 työtöntä, 25 000 työpaikkaa ja luottamus omaan talouteen -7,3 eivät ole käyttäytymisongelma eivätkä kiinni suomalaisten työnteon motivaatiosta, vaan rakenteellinen todellisuus. Tätä yhtälöä työtön ei voi ”korjata”, eikä sitä voida ratkaista kurilla tai rangaistuksilla.
Muistutetaan yhdestä aivan perusasiasta: aivan kuten yrityksen johtamisessa tai ihmisten valmentamisessa, vastuunkantoa voidaan vaatia vasta silloin, kun ihmisellä on luottamus ja tunne mahdollisuudesta onnistua. Johtaminen, aivan kuten valmentaminenkin, on lopulta tasapainoilua välittämisen ja vaatimisen välillä.
Kun katson näitä lukuja ja tätä päätöstä, ei voi olla kysymättä: missä on välittäminen?
Tämä toimi voisi olla perusteltu, jos työpaikkoja olisi aidosti saatavilla ja maassamme vallitsisi työvoimapula. Näin ei kuitenkaan ole. Tämä päätös on tehty kabineteissa, joissa jonkun todellisuudentaju ja kosketuspinta suomalaisten arkeen on karannut jo liian kauas.
Pelolla ja kiristyksillä ei synnytetä motivaatiota työnhakuun, eikä epävarmuudessa rakenneta ihmisten parempaa toimintakykyä.
Ensimmäisenä tulisi saavuttaa Suomalaisten luottamus siihen, että työpaikkoja on tarjolla ja uskoa tulevaan saadaan synnytettyä. Sen aikaa “reservi” pitäisi pitää koko ajan valmiudessa siihen, että valtakunnan tasolla tehdään töitä sen eteen, että työpaikkoja syntyisi. Nyt tässä edetään täysin väärää reittiä, joka tuskin herättää kenessäkään kovin suurta luottamusta.
Kuten todettu: ei ole oikein potkia maassa makaavaa. Väitän, että suomalaiset ovat kovia tekemään töitä ja olisivat varmasti valmiita tekemään niitä myös nyt – jos töitä vain olisi.
Kun työpaikkoja ei ole, rangaistukset eivät lisää työllisyyttä.
Ne lisäävät pelkoa, uupumusta ja epäluottamusta järjestelmään.
Viesti on yksinkertainen: ei näin johdeta.
Turvallisuus ennen vastuuta ei ole pehmeyttä.
Se on realismia ja luottamusta herättävää – ja ainoa kestävä tie eteenpäin.
Ps. Jotkut päätökset ja toimet, varsinkaan tänä päivänä politiikan kentässä ei tunnu oikein menevän edes nyt kallonkutistajan ymmärrykseen.
- Luigi
