Suomessa puhutaan paljon yrittäjyyden tärkeydestä. Tarvitsemme kasvua, innovaatioita ja rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat ottaa riskejä – yrittää. Samalla elämme maassa, jossa epäonnistunut yrittäjä leimataan, jätetään yksin ja rangaistaan pitkään epäonnistumisen jälkeen.
Tämä ei ole sattumaa. Tämä on seurausta siitä, miten järjestelmämme on rakennettu.
Kun yritys kaatuu, seuraukset eivät rajoitu talouteen. Usein mukana kaatuu myös ihmisen luottamus tulevaisuuteen, mielenterveys ja usko omiin kykyihin. Eikä tämä rajoitu vain itse yrittäjään – mukana ovat niin yrittäjän lähipiiri-, kaveripiiri, sekä mahdollisesti myös yrityksessä työskennelleet henkilöt ja heidän lähipiirinsä. Epäonnistumisesta tulee sosiaalinen tuomio, jota kannetaan mukana vuosia.
Ironista kyllä, sama järjestelmä odottaa yrittäjiltä rohkeutta ja riskinottoa.
Nykyinen malli opettaa varovaisuutta. Se opettaa olemaan kokeilematta liikaa, olemaan erottumatta ja ennen kaikkea välttämään epäonnistumista – hinnalla millä hyvänsä, sillä siitä seuraa pilkkaa, naurua ja jopa rangaistus. Tämä on myrkkyä maalle, jonka tulevaisuus nojaa uusiutumiseen ja yrittäjyyteen.
Olen itse kokenut konkursseja. Tiedän, miltä tuntuu, kun vastuu jätetään yksilölle, mutta tuki katoaa ja tilalle tulee epäilykset, syytökset ja otsaan leima: epäonnistuja. Yli 10 miljoonan veroeurot kyllä kelpasi, mutta ”tikulla silmään niitä, ketä vanhoja tässä muistelee”. Moni lahjakas ihminen vetäytyy nyt pysyvästi pois yrittäjyydestä ja jopa työelämästä, ei siksi ettei osaamista olisi, vaan siksi että järjestelmä teki epäonnistumisesta liian kalliin.
Tämä ei ole yksilön ongelma.
Tämä on myös poliittinen kysymys.
Jos haluamme elinvoimaisen Suomen, meidän on uskallettava katsoa peiliin. Vastuu kuuluu yrittäjyyteen, se on selvä, mutta vastuun ja rangaistuksen välillä on valovuoden mittainen ero. Inhimillisyys ei ole heikkoutta, vaan edellytys sille, että ihmiset uskaltavat yrittää myös uudelleen.
Miten veikkaatte, että mestarivalmentaja Jukka Jalonen kohtelee pelaajaansa, joka on tehnyt omassa päässä ensimmäisessä erässä virheen ja siitä on seurannut maali omaan päähän? Rakentava palaute tulee varmasti, mutta sitten peli jatkuu.
Tämän päivän konkurssin tehneet yrittäjät ovat ”entistä aikaa” paljon nuorempia, joilla on vielä MONTA vuotta yrittäjyyttä tai työelämää edessä. Ei nyt helvetissä heitetä heitä hukkaan!
Tämä keskustelu kuuluu myös eduskunnan pöydälle. Ei juhlapuheina yrittäjyydestä ja sen tärkeydestä maassamme, vaan konkreettisina tekoina, jotka lyhentävät epäonnistumisen varjoa ja mahdollistavat uuden alun!
Suomi ei voi samaan aikaan vaatia rohkeutta ja rangaista siitä.
Jos emme muuta suhtautumistamme yrittäjien ”epäonnistumiseen”, emme menetä vain yrityksiä -me menetämme ihmisiä, mikä pahinta – Suomalaisia sellaisia.
- Luigi Luukkainen
