Tämä lienee pohdinnan paikka…
Yrittäjien arvostus Suomen päättäjillä tuntuu hipovan nyt pohjalukemissa, samaan aikaan kuin maa joka heitä eniten kaipaa, jättää nämä ihmiset ilman arvostusta, tukea, tulevaisuuden näkymää ja toivoa. Ja samaan aikaan tämä haluaisi niin kovin olla hyvinvointiyhteiskunta.
Samalla voidaan nostaa esille myös toteutuvatko konkurssimenettelyissä tosiasiallisesti yrittäjän perus- ja ihmisoikeudet, kuten perustuslaki ja Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet edellyttävät.
Usean konkurssiin menneen yrittäjän kanssa keskustelleena Yrittäjä Alumnien kanssa, voin todeta, että suurilta osin mennään rajamailla ja ikävä kyllä osan kohdalla ollaan kaukana siitä, että yrittäjän perus-, ja ihmisoikeudet on edes lähelläkään toteutuakseen.
Mutta mennään siihen kulttuurin luomiseen…
Otetaan esimerkki kulttuuristamme urheilumaailmasta, johon liitetään vahvasti joukkue-, sekä seurakulttuuri, jossa arvostusta annetaan henkilöille jotka ovat seuran tai joukkueen menestykseen pystyneet omalla toiminnallaan vaikuttamaan ja edistämääm.
Timo Nummelin – herra jonka alaisuudessa sain olla valmennettavana useamman vuoden. Sainpa yhden pelin häntä valmentaakin HC Indiansin paidassa, kun ”Timppa” teki suomalaista historiaa pelaten 66 vuotiaana virallisen sarjapelin Suomi-Sarjassa. Hän on TPS legenda ja ikoni, joka pelasi jääkiekkoa Suomen A maajoukkueessa 225 ottelua, sekä myös jalkapallopelejä Suomen A-maajoukkueessa kertyi 14 kappaletta. Huikea ura – sekä kaiken saamiensa tunnustusten ja kunnian arvoinen jota hän on jo tähän mennessä yhteisöiltään saanut.
TPS on jäädyttänyt Nummelinin pelinumeron 3 (poika Petterillä käyttöoikeus), sekä seura on hänelle luonnollisesti luovuttanut elinikäisen kausikortin TPS:n peleihin.
Tämä kulttuuri ja ympäristö on sellainen, joka ruokkii nuoria pyrkimään saavuttamaan samoja asioita kuin heidän omat esikuvansa ja jota seurat arvostavat. Kulttuuri tukee myös rohkeutta ja yhteisen edun eteen heittäytymistä.
Tämä on simppeliä psyykkistä vaikuttamista ihmisiin – nuoriin ja lapsiin sen yksinkertaisimmassa muodossa. Ja se jos joku koukuttaa ja vie heitä eteenpäin – se on esikuvat! Sekä se johtaa luonnostaan menestymiseen ja rohkeisiin tekoihin – luoviin rakenteisiin niiden taustalla. Sen pohjana toimii psyykkinen vaikuttaminen ihmismieleen.
Näin toimii kaikki vastuulliset seurat, jotka haluavat luoda psyykkisellä vaikuttamisellaan laajalle alalle ihmisiä mahdollisuuden tunteen – minäkin voin onnistua! Ja ketkä siitä pelaajien ja yhteisön lisäksi hyötyvät – seurat!
Mutta…
Suomen psyykkinen pohja on rakennettu toisenlaisen mallin mukaan. Miten Suomi Oy Ab toimii yrittäjien kohdalla, kun se ”ura” loppuu ja yrittäjä laittaa omasta tai markkinan sanelemana (ei omasta tahdostaan) lapun luukulle, sekä joutuu tekemään konkurssin tai lopettamaan yritystoiminnan.
Esimerkkinä otan tähän henkilön (yrittäjä), joka on tehnyt keskimäärin 2 milj.€ liikevaihdon 10 vuoden ajan, työllistäen keskimäärin 15 ihmistä. Liiketoiminnaltaan siis jo suhteellisen merkittävä tekiä omalla toiminta-alueellaan. Liiketoimintaa hän harjoitti rakennusalalla.
Paljonko hän on yhteensä tuonut yhteisön nimeltä Suomi Oy Ab kassaan tuloja toimintavuosiensa aikana?
| Maksulaji | Summa |
| ALV | 3 000 000 € |
| Työnantajan sivukulut | 1 420 000 € |
| Työntekijöiden tuloverot | 2 025 000 € |
| Yrittäjän tuloverot | 280 000 € |
| YEL | 190 000 € |
| Yhteisövero | 200 000 € |
| YHTEENSÄ | ≈ 7 115 000 € |
Mutta mitä tälle yrittäjälle tapahtuu, kun tämä ”ura” päättyykin siihen konkurssiin?
Kun markkina romahtaa alta, suhdanne kääntyy tai rahoitukset kiristyy, yrittäjä ei saa jäähallin kattoon jäädytettyä pelinumeroa, elinikäistä kausikorttia tai yhteiskunnan kiitosta. Päinvastoin. Usein hän saa vastattavakseen järjestelmän, joka kohtelee häntä ensisijaisesti epäilyksen kohteena – ei yhteiskunnan rakentajana.
Konkurssi käynnistää monelle yrittäjälle jopa vuosia kestävän taistelun konkurssipesän kanssa. Yrittäjä menettää määräysvallan yritykseensä ja joutuu selvittämään toimintaansa jälkikäteen tilanteessa, jossa päätöksiä on tehty epävarmuudessa ja pakon edessä. Vaikka mitään väärää ei olisi tehty, yrittäjä joutuu todistamaan omaa rehellisyyttään, päätöstensä oikea-aikaisuutta ja toimintansa hyväksyttävyyttä.
Samalla syntyy todellinen riski henkilökohtaisesta vastuusta. Vaikka osakeyhtiön perusajatus on rajata yrittäjän vastuu yhtiöön, käytännössä vastuu voi siirtyä hallitukselle – usein juuri myös yrittäjälle itselleen. Jälkiviisaus on konkurssimenettelyissä usein vahvasti läsnä.
Taloudellinen pudotus on raju. Konkurssin jälkeen yrittäjä ei ole enää yrittäjä, mutta ei useinkaan heti myöskään työtön. Työttömyysturva on yleensä viivästynyt, usein minimaalinen ja täynnä toinen toistaan tulkinnanvaraisia ehtoja. Lisäksi YEL-maksut jäävät yrittäjälle henkilökohtaisiksi, eikä aiempi vastuunotto yhteiskunnasta tuo turvaa takaisinpäin.
Lisäksi konkurssista seuraa lähes poikkeuksetta luottotietomerkintä. Tämä vaikuttaa konkreettisesti arkeen: asunnon saanti vaikeutuu, lainarahoitus katkeaa, jopa puhelinliittymän tai vakuutusten saaminen voi muuttua ongelmaksi. Yrittäjä maksaa konkurssin seurauksia vielä pitkään sen jälkeen, kun yritys on lakannut olemasta.
Ja sitten on se osa, josta harvoin puhutaan ääneen: häpeä. Häpeä työntekijöitä kohtaan, häpeä perhettä kohtaan, häpeä itseä kohtaan. Suomessa konkurssi nähdään yhä liian usein henkilökohtaisena epäonnistumisena, ei riskinoton ja markkinatalouden väistämättömänä osana. Moni yrittäjä vetäytyy, eristäytyy ja menettää paitsi toimeentulonsa, myös identiteettinsä.
Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan rinnakkain aiemmin esitettyjen lukujen kanssa, syntyy väistämätön kysymys: mikä muu yhteiskunnan toimija maksaa miljoonia euroja yhteiseen kassaamme, työllistää kymmeniä ihmisiä, luo kansanterveyttä, kantaa riskiä – ja jätetään vaikeuksiensa kanssa näin yksin?
Urheilukulttuurissa rakennamme tietoisesti ympäristön, joka kannustaa yrittämään, tavoittelemaan huippua ja ottamaan riskejä. Yrittäjyyden kohdalla kulttuuri on täysin päinvastainen. Se ei kannusta meillä uuteen alkuun, vaan muistuttaa pitkään siitä, että vastuunkantamisella yhteiskunnan toimivuudesta ei olutkaan mitään arvoa.
Tämä on Suomi Oy Ab:n simppeliä psyykkistä vaikuttamista ihmisiin – meihin, lapsiimme ja ennen kaikkea nuoriin, jotka ovat juuri nyt siirtymässä työelämään. Onko se tietoisesti tehtyä – tuskin. Onko se haluttu lopputuloskaan – tuskin. Onko se tässä markkinassa (lähes 4000 konkurssia vuonna 2025) ihmisarvoa alentavaa – varmasti. Mutta onko se muutettavissa – kyllä.
Onko kulttuurissamme tämän osalta parannettavaa, mielestäni on ja PALJON! Urheiluseurat voivat tässä toimia erinomaisena peilinä, josta imeä joukkuepelaamiseen vaadittavia rakenteellisia uudistuksia. Rakenteita, jotka vaikuttavat myös psyykkisellä tasolla ihmisiin ja määrittävät lopulta sen miten he toimivat ja ajattelevat.
En tarkoita, että konkurssin tehneille yrittäjille tulisi pystyttää patsaita, mutta psykologinen järjestelmä joka ei tue yrittämmistä – tulisi muuttaa sellaiseksi, että se tukee kasvua, kehitystä ja hyvinvointia – lopulta talouttamme ja synnyttää luottavaisen katseen tulevaisuuteen.
Kikkoja löytyy kyllä…
Yksi konkreettinen voisi olla tämä YEL järjestelmä, joka on eittämättä tullut tiensä päähän. Sen rakenteet kun ei tue lainkaan edellä kuvatun mukaista yrittämisen, rohkeuden ja jatkuvuuden kulttuuria, sekä kehitystä, kuten urheilumaailmassa on kulttuuri rakenettu – päinvastoin.
Yrittäjät tulee nähdä isommassa kokonaisuudessa taloutemme elvyttämisessä, kuin vain irrallisena yhteisönä. Tarvitaan joukkuepeliä!
Tuki ja ”porkkanat” esimerkiksi siihen, kuinka paljon yrittäjä ja hänen yhteisönsä on tuonut verotuloja yhteisöön nimeltä Suomi Oy Ab, olisi yksi konkreettinen keino jolla voisimme yrittäjiä tulevaisuudessa myös palkita – vaikka kertyvän eläkkeen muodossa. Nythän sitä, että olet maksanut veroja ja työllistänyt ihmisiä – ei loppujen lopuksi arvosteta millään muotoa. Vaikka se nimenomaisesti olisi se, jota yhteiskunta kaipaisi. Järjestelmä laittaa lopuksi yrittäjälle poikkaria ja laskuttaa lisää – muistuttaen siitä, että teit jotain väärin?
Mutta pysytään kulttuurin aiheessa…
Timo Nummelin toi PALJON kokonaisuudessaan tepsille ja lajeihin nimeltä jääkiekko ja jalkapallo. Kuitenkin viimeinen tilastoidulla kaudella 1986-87 hän oli 44 pelissä +/- tilastossa pahasti pakkasella lukemalla -16. Eli viimeisellä kaudellaan hänen apunsa joukkueelle oli lopultakin negatiivinen!
Seura-, sekä urheilukulttuurissa tämä oli vain yksi kausi ja yksi vuosi muiden joukossa, sekä arvostuksen ja kunnian hän ansaitsi kokonaisuudella.
Suomi Oy Ab jättää viimeisen liiketoimintavuoden yrittäjälle leimaksi, sekä ”lopputulokseksi” panoksestaan yhteiskunnalle. Katsomatta mennyttä ja luomatta tulevaisuutta – niin itse yrittäjälle-, kuin myös nykyisille ja tuleville sukupolville! Tämä ei ole kulttuurina sellainen tie, joka synnyttää lopulta lisää uusia yityksiä, innovaatioita, menestymistä – sekä psykoligista turvallisuutta kokeilla ja uhrautua.
Työkaluja kyllä rakenteellisiin muutoksiin on ja ne ovat tälläkin hetkellä päättäjien, sekä valtaa pitävien ihmisten käsissä. Onko kuitenkaan halua-, uskallusta- tai ymmärrystä tehdä paljon vaativia ja työläitäkin muutoksia Suomi Oy Ab:n eteen? Jos me ei pystytä päättäjien ja valtaa tekevien tahojen kikoista löytämään keinoja, jotka tuovat kansalaisille psykologisen turvan yrittää ja tavoitella menestystä, meidän on turha puhua kasvusta ja tulevaisuuden toivostakaan.
Kumpaa kulttuuria sinä edustat tai haluat edistää?
– minä seison vahvasti joukkuepelin, sekä sen tuoman kulttuurin tulosten takana.
- Mika Luigi Luukkainen
Toivottavasti sait kiinni ajatuksesta, miten asia näyttäytyy tällä hetkellä yrittäjäkentässä meille tavallisille Suomalaisille ihmisille ja yrittäjille.
- Luigi | Yrittäjä Alumnien perustajajäsen
- Vertauskuva on brutaali ja ääripäistä haettu, jotta lukija voisi ymmärtää kulttuurin merkityksen sille, mitä se parhaimmillaan tuottaa – tai on tuottamatta. Timo Nummelinin tilastot on liiga.fi sivuilta. Yrittäjän esimerkkilaskelman tuoto chatgpt tuottamia.
