Kasvun asenne ei ole pelkkä muotisana. Se on tapa ajatella ja toimia. Se on uskoa siihen, että taidot ja kyvyt ovat kehitettävissä – ei vain synnynnäisiä lahjoja tai tuurilla napattuja onnistumisia.
Mutta miten tätä ajattelutapaa oikeasti tuetaan työelämässä, koulussa tai vaikka urheilukentällä?
Usein puhutaan oppimisesta ja prosessista, mutta arjessa painopiste lipsahtaa nopeasti pelkkään lopputulokseen:
“Tuliko kaupat?”
“Voititteko?”
“Minkä numeron sait kokeesta?”
Luonnollisia kysymyksiä, kyllä. Mutta niissä piilee vaara: jos tulos on jatkuvasti keskustelun keskiössä, koko kehitysmatka – se aito työ ja kasvu – jää varjoon.
Tekoja, ei pelkkiä sanoja
On helppo sanoa, että “me arvostamme oppimista ja pitkäjänteisyyttä”, mutta mitä silloin tapahtuu, kun joku epäonnistuu? Saako hän tukea ja palautetta – vai jääkö hän yksin?
Kasvun asenne vaatii ennen kaikkea tekoja. Sitä, että annamme palautetta nimenomaan yrityksestä, oppimisesta ja kehityksestä – ei vain lopputuloksesta.
Vääränlaisen palkitsemisen sudenkuopat
Otetaan esimerkki: puhelinmyyjä myy kuun lopussa tuotteita kavereilleen, jotka myöhemmin peruvat kaupat. Miksi? Koska myyjä halusi yltää kultatasolle ja saada bonuksen.
Lyhyellä aikavälillä tämä näyttää hyvältä. Pomokin kehuu. Mutta pian käy ilmi, että yritys menetti rahaa – ja työntekijä palkittiin epäaidosta tuloksesta.
Tällaiset tilanteet syntyvät, kun palkitsemme vain lopputuloksesta – välittämättä siitä, millä keinoin se saavutettiin.
Kasvu alkaa arjesta
Kun halutaan kestäviä tuloksia, tärkeintä on panostaa jokaiseen päivään. Keskity siihen, että työ tehdään laadukkaasti – ei siihen, miltä lopputulos näyttää tänään tai huomenna.
Parhaat tulokset syntyvät paradoksaalisesti silloin, kun niitä ei tuijoteta liikaa. Fokus siirtyy tekemiseen, ja tulokset seuraavat perässä.
Muutos ei kuitenkaan ole helppoa. Usein käy niin, että kun toimintatapoja aletaan muuttaa, tulokset notkahtavat hetkeksi. Mutta pitkäjänteisyys palkitaan – ajan kanssa käyrä kääntyy nousuun.
Käytännön vinkit palautteeseen
Kasvun asenne ei kehity itsestään. Se tarvitsee oikeanlaista palautetta ja kysymyksiä, jotka ohjaavat ajattelua.
Esimerkkejä:
– “Tämä voi olla aluksi haastavaa, mutta se ei haittaa.” → “Mitä opit tänään?”
– “Et hallitse tätä vielä, mutta harjoittelemalla pääset eteenpäin.” → “Mitä olet tehnyt viime aikoina, joka on vienyt sinua eteenpäin?”
– “Tänään annoit kaikkesi. Hienoa työtä!” → “Miten toimit, kun asiat muuttuivat vaikeiksi?”
– “Epäonnistumiset kuuluvat oppimiseen.” → “Mitä voit oppia muilta tänään?”
Lopuksi voit kysyä itseltäsi:
– Miten kasvun asenne näkyy omassa elämässäni?
– Missä tilanteissa minulla on pysähtyneisyyden asennetta?
– Annanko palautetta, joka vahvistaa kasvua – itselleni ja muille?
Lähde: Tietokirja Psyykkinen valmennus (Tossavainen & Peltonen, 2024)
